Museon verkkosivustot
Suomen Lintuatlas, Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseo
Olet täällä: Etusivu > Ohjeet
Lintuatlas on helppo ja hauska pesimälinnuston seurantamenetelmä, joka sopii kaikille linnuista ja luonnosta kiinnostuneille. Atlaksessa voi seurata tarkemmin tietyn alueen pesimälinnustoa tai ilmoittaa vaikkapa pelkästään pihapiirinsä mielenkiintoisia havaintoja. Lajin tunnistamisen lisäksi tarvitsee oikeastaan tietää vain kaksi asiaa: missä 10 x 10 km:n yhtenäiskoordinaattiruudussa havainto on tehty ja minkätyyppinen havainto on kyseessä eli mikä pesimisvarmuusindeksi kuvaa havaintoa parhaiten.
Lintuatlaksen perusyksikön muodostaa 10 x 10 km:n kokoinen ruutu (peninkulmaruutu). Lintuatlaksessa käytetään nk. yhtenäiskoordinaatistoruutuja. Ruudun koordinaatit (pohjois ja itä) määritetään sen vasemman alakulman perusteella.
Helpoin tapa määrittää havaintopaikan koordinaatit on käyttää tallennuslomakkeella olevaa sähköistä karttaa. Voit myös antaa lomakkeella tarkat yhtenäiskoordinaatit, mikäli ne ovat jo tiedossasi. Katso myös havaintojen tallennusohje.
Suomi on jaettu 29 osa-alueeseen, joiden rajat määräytyvät lintutieteellisten paikallisyhdistysten havaintojenkeruualueiden perusteella. Osa-alueiden atlasvastaava huolehtii kyseisen alueen havaintojen tarkastuksesta. Osa-alueiden yhteydessä näkyvät ne paikallisyhdistykset, jotka ovat jo päättäneet osallistua lintuatlakseen sekä tällä hetkellä nimetyt atlasvastaavat. Voit ilmoittaa atlashavaintoja miltä osa-alueelta tahansa asuinpaikastasi riippumatta.
Kaikkiin lintuatlashavaintoihin pitää liittää pesinnän varmuutta kuvaava luku, nk. pesimisvarmuusindeksi, jonka mahdolliset arvot ovat välillä 1-8. Joka lajista pyritään saamaan ruudussa mahdollisimman korkea pesimisvarmuusindeksi. Ruudussa jo havaittua indeksin arvoa voi siis yrittää korottaa. Indekseihin 6, 7 ja 8 liittyy eri vaihtoehtoja, joita voi halutessaan merkitä tarkemmin kaksinumeroisin tunnuksin. Kaksinumeroiset tunnukset antavat havainnosta lisätietoa, joten niitä suositellaan käytettäväksi, vaikka ne eivät olekaan pakollisia. Pesimävarmuuksien tulkinnoista ja niihin liittyvistä erilaisista ongelmatilanteista lisätään tietoa tähän kohtaan lähiaikoina.
Mikäli peninkulmaruudun pesimälinnustosta haluaa edustavat atlastiedot, tulee retkeillä ja tehdä havaintoja kattavasti ruudun erilaisilla ympäristötyypeillä. Kohteisiin tulee kuulua erilaisia metsä-, vesi- ja kulttuuriympäristöjä. Ruudun kosteikot ja suot on myös syytä tarkastaa. Maastokauden aikana on hyvä tehdä yöretkiä hämäräaktiivisten lajien havaitsemiseksi. Kesällä saa suhteellisen helposti korkeita pesimisvarmuusindeksejä monista lajeista niiden ruokkiessa tai varoitellessa poikasiaan. Vaikka löydetty pesä tuottaa korkeimman pesimisvarmuusindeksin, on syytä välttää etenkin avopesijöiden pesien tiivistä etsintää muninta- tai haudontavaiheessa turhien häiriöiden välttämiseksi. Yleensäkään löydettyjen pesien lähistölle ei tulisi jäädä oleskelemaan pidemmäksi aikaa. Pesinnän voi usein nopeammin ja helpommin varmistaa myöhemmin poikasaikana, jolloin myös riski pesinnän häiriytymiselle on pienempi kuin haudontavaiheessa. Mikäli haluaa havaita useimmat ruudulla esiintyvät harvalukuiset pesimälajit, voi joutua varautumaan yhteensä jopa kymmenien tuntien maastoretkiin. Kaikki lajit eivät myöskään välttämättä esiinny ruudulla joka vuosi, jolloin tarvitaan usean atlasvuoden havainnot, jotta ruutu saadaan erittäin hyvin kartoitettua.